Päivälehti 88, 18.4.1902
Untinen uusien ammatti-osastojen perustamisesta Tampereen teollisuuskouluun on ammattipiireissä herättänyt ansaittua huomiota. Eikä ihmekään, sillä onhan aijotun toimenpiteen kautta vähitellen se aukko poistettavissa, joka jo sangen kouraantuntuvasti tähän saakka on vaivannut meikäläistä teknillistä kasvatusta, nimittäin puute ammattitiedoilla varustetuista kotimaisista miehistä kutomo- ja paperitehtaissamme.
Niin hyvältä kuin valtion stipendiaatin insinööri U. Albrecktin tekemä ehdotus uusien opettajavoimien lisäämiseksi Tampereen teollisuuskouluun näyttäytyykin, pyytäisimme jo heti alussa ehdottaa siihen erään muutoksen. Että kutomo- ja paperiteollisuus siinä saavat omat spesialistinsa, on aivan paikallaan, sillä siihen määrään tärkeiksi ovat nämä teollisuushaarat jo meillä käyneet. Mutta että kemia, värjäys, valkaisu ja ornamentiikka annetaan huonopalkkaisen ja siis myöskin vähemmän ulastaan huolivan tuntiopettajan käsiin,olisi meistä epä kohta, joka jo heti alussa kaipaa korjausta.
On kai tunnettua minkä mahtavan kehityksen alaisena kemiallinen teollisuus yleensä ja erittäin väritekniikkaerityisenä osana siitä viime vuosien kuluessa on ollut, miten se tieteen läheisenä liittolaisena on saavuttanut voittoja, jotka tuloksiinsa nähden jättävät kaikki muut teollisuushaarat kauas taakseen. Tuntuupa sentähden vähäsen kummalta kuulla, että silloin kuin meidänkin maassa vihdoin ollaan tilaisuudessa saada ammattikoulu tekstiiliteollisuutta varten, juuri monimutkaisimmat ja enemmän tietoja kysyvät siitä kuten kemia ja väritekniikka lapsipuolten tavoin joutuvat armosta elävän hoitajan hoiviin.
Olisi korvaamaton vahinko koko meidän tekstiiliteollisuudellemme, ellei nyt, jolloin siihen on tilaisnutta, saatettaisi näitä aineita meilläkin arvoonsa. Teollisen elämän keskipisteenä on Tampere taasen aivan itseoikeutettu saamaan täydellisen tekstiiteollisuutta käsittelevän ammattikoulun huostaansa. Kun sen lisäksi ei minkään nykyisen teollisuuskoulun ohjelmaan kuulu kemian ja mekaniikan opettaminen siinä muodossa, jossa niitä tarvitaan kankaiden valmistustehtaissa värjäys-, valkaisu-,kangaspaino- ja kemiallisissa pesolaitoksissa, olisivat ne sopivat juuri Tampereen teollisuuskoulun ohjelmaan. Tehtäisiin vääryys mainittuja ja monilukuisia laitoksia kohtaan maassamme, ellei myöskin heidän käytettäväkseen hankittaisi kotimaisia, tietopuolisella teknillisellä sivistyksellä varustettuja henkilöitä. Muutamilla viikkotunneilla, sivuaineiden muodossa, ei asia milloinkaan ole autettavissa. Ala on jo siksi laaja, perusteellisuutta vaativa ja tärkeä, että se aivan hyvin tarvitsee yhden varsinaisen ammattimiehen ja varsinaisen ammattiosaston edut käytettäväkseen. Kun mainitulla osastolla sen lisäksi ei tulisi ainoastaan olemaan merkitystä tehdasteollisuuteen, vaan ehkä yhtä paljon kotiteollisuuteenkin nähden, lisää viime mainittu seikka vielä enemmän sen tarpeellisuutta meillä.
Perustelematta lähemmin ehdottamamme uuden ammattiosaston opetusohjelmaan kuuluvia aineita ja niistä johtuvia kustannuksia, olkoon vaan sanottu, että sen lähimpänä tarkoituksena tulisi olla hankkia tietopuolista oppia värjäys- ja kaikille sen yhteydessä oleville aloille aikoville henkilöille. Suljemme tämän tärkeän asian, joskin näin yhdennellätoista hetkellä, arvoisien asianomaisten suosiolliseen huomioon.
- Eräs Ammattimies.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti