10.9.13

Värivalokuvauksen kehitys.

Nykyaika 21, 15.11.1898

Prometheus.

Värivalokuvauksen probleemi ei jätä meitä rauhaan. On hyvä siis välistä heittää pieni silmäys niihin edistysaskeliin, mitä tällä orjantappuraisella tiellä on otettu.

Valokuvauksen etu kaikkien muiden kuvaustapojen rinnalla on siinä, että se on nopea ja voi ikuistuttaa lyhytaikaisiakin ilmiöitä sekä että yhdestä valokuvasta voidaan ottaa niin monta jäljennöstä kuin tahdotaan.

Värivalokuvauksesta puhuttaessa tekee mieli ajatella näitä molempia ominaisuuksia pysytettyinä sekä niiden lisäksi vielä suurempaa, kolmatta etua, nim. että esineen luonnolliset värit saataisiin siirretyksi kuvaan. Me muistelemme, mitä komeita kuvaelmia kinematografi meille esittää, joita ainoastaan värien puute estää olemasta todellisuuden täydellisimpiä kuvia. Me ajattelemme hyvinonnistuneen valokuvan täydellistä yhdennäköisyyttä, josta samoin ei puutu mitään muuta kuin luonnolliset värit. Voineeko valokuvaus koskaan tätä puutetta poistaa?

Sen jälkeen mitä viimeiset vuodet ovat värivalokuvauksen alalla tuottaneet, voimme me hyvällä luottamuksella katsoa tulevaisuutta kohti. Niin paljon on jo saavutettu, miksi ei siis voitaisikerran ottaa niitäkin askelia, jotka meitä täydellisyydestä erottavat?

Niin, jos kysymys vain olisi viime askelista! Todellisuudessa on tehty alku niin vähäpätöinen, että se tuskin näyttää meille sitä tietä, joka vie eteenpäin edistystä kohden. Kaikki, mitä tehty on, on vain probleemin osittaisia ratkaisuja, jotka suurimpaankin täydellisyyteensä ajateltuina eivät kuitenkaan voisi viedä meitä edessämme kangastavaan määrään. Ja kuitenkin ovat nämä ratkaisut itsessään kaikkea tunnustusta ansaitsevia.

Ensiksi ovat mainittavat Bequerel'in merkilliset huomiot, joita Lippman, Neubauss y. m. ovat hyväkseen käyttäneet. Se koskee värillisiä kuvia, joista jokainen on jotakin jo itsekseen. Valokuvauksellisen esityksen pääetu - useampain samallaisten jäljennösten otto - on siinä mennyt hukkaan samoin kuin toinen yhtä oleellinen etu, nim. kuvauksen nopeus. Suuresta tieteellisestä merkityksestä on kaikki se, mitä tällä alalla on tehty, mutta käytännössä olemme me yhtä kaukana määrästä kuin koskaan; meillä on keinot käsissämme, joiden avulla me voimme kimmellytellä valokuvia kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta ne ovat kaukana luonnollisesta; ja tämän epäilyttävän edun tähden tulee meidän käyttää menettelytapoja, jotka hävittävät kaikki muut valokuvauksellisen esityksen edut.

Toivorikkaammalta näyttää se toinen tie, jonka kautta myös on päämäärään pyritty, nim. useampain yksiväristen valokuvien  yhdistäminen yhdeksi moniväriseksi. Tämän tiedon isä on Ducas du Hausen, joka ei kuitenkaan voinut täydellisesti keksintöään toteuttaa, koska hänen aikanaan valokuyauslevyihin vaikuttivat melkein ainoastaan ultraviolettisäteet. Siitä huolimatta olivat hänen tekemänsä valokuvat, joita seitsenkymmenluvulla usein asetettiin näytteille, erinomaisen kauniita. Suurempia tuloksia tästä menettelytavasta oli odotettavissa vain herkempien levyjen avulla ja viimeisinä kymmenenä vuonna on nähtykin useita varsin merkillisiä kuvia. Kolmiväripaino, niinkuin tätä menettelytapaa yleisesti nimitetään, on ainakin säilyttänyt yhden valokuvauksen eduista: mahdollisuuden tuottaa useampia toistensa kaltaisia jälkipainoksia. Mutta toinen etu - kuvauksen nopeus - on mennyt hukkaan. Menettelytapa on mahdollinen ainoastaan elottomain, ehdottomasti liikkumattomain esineiden suhteen. Maalausten, interiöörien y. m. s. kuvaamiseen voi tämä tapa siis olla hyvä  kylläkin. Mutta valokuvauksen varsinainen lumous, haihtuvan hetkellisyyden ikuistuttamiminen, on kadotettu.

Että niinkin voittamattomilta näyttävät vaikeudet kuin nämä ovat voitettavissa, näkyy siitä keksinnöstä, minkä prof. Yoly äskettäin on Dublinissa tehnyt. Yoly on toteuttanut jotakin, mikä näyttää aivan paradoksilta, nim. kolmivärivalokuvauksen vain yhdellä levyllä. Kun huhut Yolyn menettelytavasta ensiksi alkoivat liikkua, hymyiltiin niille hyvin epäuskoisesti ja oltiin taipuvaisia pitämään koko juttua enemmän sukkelana pilana kuin käytännössä toteutettuna kokeena. Sitten kuin Yolyn kuvat nyt ovat alkaneet tulla tunnetuiksi, täytyy kuitenkin tunnustaa, että asia todellakin on mahdollisuuden rajojen sisällä. Sillä vaikka nämä kuvat vielä ovat epätäydellisiä, niin ovat ne ainakin yhtä hyviä kuin mitkä kolmiväripainokset tahansa. Lisäksi on tämä menettelytapa säilyttänyt kaksi valokuvauksen pääetua: kuvauksen nopeuden sekä rajattoman jäljentämismahdollisuuden.

Kuinka menettelee sitten Yoly valmistaessaan kolmiväripainoksia vain yhdellä levyllä?

Vanhan menettelytavan mukaan valmistettiin kolmivärisiä kuvia kolmen erivärisen lasi- tahi shelatiinilevyn avulla, jotka asetettiin päällekkäin. Silloin siis tarvittiin kolme erityistä koetta. Yoly tyytyy vain yhteen värilevyyn, sillä hän ei aseta värejä toistensa taakse, vaan toistensa viereen. Hänen levynsä ovat täydellisesti kolmen eriväristen yhtäsuuntaisten juovien peittämät, jotka vaihtelevat määrätyssä järjestyksessä. Juovat ovat niin ohuita, ettei niitä voi paljaalla silmällä erottaa ja kulkevat ne - tai ainakin pitäisi niiden kulkea - niin lähekkäin, ettei niiden välille jää mitään tilaa. Tämä näet onkin päävaikeus sellaisten levyjen aikaansaamisessa.

Kun sellaisella levyllä otettu kuva kehitetään tavallisella tavalla, saadaan siitä negatiivi, jossa ei ole mitään muuta kuin juovia -jotka
kuuluvat noihin kolmeen yleisessä kolmiväripainossa käytettäviin eri levyihin. Tästä negatiivista voidaan tavallista menettelytapaa noudattaen ottaa positiivi, mutta ainoastaan lasille, koska tämä on ainoa, joka voi kestää kaikellaisia operatsiooneja. Jos nyt tämän positiivin päälle asetetaan juovitettu lasilevy, samallainen kuin ennen käytetty, mutta värilevyyn kuuluvine täydennysvärineen - siis keltaista sinisen sijassa, viheriätä punaisen asemasta j. n. e. - niin nähdään luonnollisissa väreissä juovitettu kuva, joka muodostuu todelliseksi värikuvaksi, niin pian kuin juovat ovat kyllin kapeita, ettei niitä voida erottaa toisistaan paljaalla silmällä.

Tämän menettelytavan vaikeus siis on nähtävästi näiden juovitettujen värilevyjen valmistamisessa. Ensiksikin pitää juovien olla niin hienoja, että silmä pettyy, ja toiseksi pitää molempien levyjen kaiken muun paitsi värien puolesta olla aivan toistensa kaltaisia: Toisin sanoen tulee juovien luku ja leveys olla aivan matemaattisesti tarkistettu ja kuitenkin pitää työn suorituksen tulla niin helpoksi, ettei hinta ketään säikytä. Ei tarkkuuteen eikä halpahintaisuuteen nähden ole päämäärää vielä saavutettu. Kuitenkin on Yoly todistanut periaatteensa oikeaksi. Kun juovitus on näkyvä, vaikuttavat kuvat aina vähän levottomasti, mutta värivaikutus kuitenkin on ihmeteltävästi luonnonmukainen.

Epäilemättä on Yolyn menettelytavalla kaikkein suurimmat kehitysmahdollisuudet. Onnistuuko teknillisen tieteen voittaa tähän yhdistyvät vaikeudet, sen on tulevaisuus näyttävä.

- Prof. Otto N.Witt.

Ei kommentteja :