15.1.13

Maawiljelijäin kokouksen keskustelemuksista Lewäsellä 4 ja 5 p:nä Heinäkuuta.

Tapio 30, 26.7.1862

(Jatkoa wiime numeroon.)

[...]

14. kysymys. Miten saataisiin poistetuksi se paha ja kaikin puolin wahingollinen tapa, että tyttäret warastawat wanhempiansa, kootaksensa itselleen koto-perua?

Kestkiewari A. Rahikainen luuli paraksi, ettei tyttärillä saisi olla eri-huoneita ja eri-kassoja talossa, sillä kuin nämä heillä on, niin tahtowat he pitää eri-taloutta ja siihen warastelewat talonhywyyttä. Maawiljeliä H. Jaatinen Hiitolasta päätti koko wian olewan lasten kaswatuksessa. Niitä pitäisi kaswattaa paremmassa kristillisyyden tunnossa. Pitäisi isäin aina antaa tytärilleen kaikkia mitä ne kohtuullisesti tarwitsewat. Waan meillä jo lakikin halweksii waimo-puolta, koska niille ei anneta perua yhtäpaljo kuin miehille, joka kehoittaa heitä sitte omistamaan omin-käsin talon yhteistä hywää. Emännätkään meillä tavallisesti eiwät saa täysinäistä arwoa ja osaa taloudessa, mikä heille olisi tulewa. Tähän puheesen yhdistyi hra Westzynthius ja tahtoi, että talossa pitää oleman yksi isäntä, joka pitää paremmassa waarissa aittansa ja antaa tarpeensa kaikille, sekä tekee tilin taloudesta. A. Kolehmainen moitti myös sitä tapaa, ettei isännät anna emännillensäkään tawallisia tarpeitansa, josta seuraa omin-luwin ottaminen. O. Räsänen taas tahtoi paremmalla lasten kaswatuksella pois saatawaksi liiallisen koreuden-innon ja -hengen nuoresta wäestä.

M. Puustinen sanoi aikoinansa tehneensä talon aiwan uudelle paikalle ja siinä ijän-pitkään jo monta kokeneensa ja siinä siwussa hawainneensa  senkin, että mitä enempi lapsia wangitaan, sitä enempi koti-warkaus on walloillaan.

Työ-wouti Pehkonen niin-ikään toiwoi tawaksi parempaa lasten kaswatusta ja walitti sitä surkuteltawaa seikkaa tässä koto-warkauden asiassa, että jokainen isä kyllä tietää, lastensa warastawan, ja näkee kyllä lapsellansa osto-waatteita, mutta ei milloinkaan nuhtele siitä eitä edes kysy, mistä on sen tahi sen saanut. Sanoi myös olewan isiä, jotka sanoivat: "warastakoot lapset; kuinhan waan minä en näe!"

H. Jaatinen moitti taas senkin turhan tawan, että morsiamet jakawat häissä lahjuksia, puoleltaan paljo pitäwän toimessa koto-warkautta: sillä siinä tarwitaan paljo hankkia, ostaa sekä kylän ämmillä teettää, kuin pitää olla lahjuksia ja antimia melkein kaikelle pitowäelle.

*) Lääkärit myös moittivat tätä paksua sinistä wäriä waatteissa terweydelle wahingolliseksi, ruumiin hiostuissa warsinkin.Metsä-Herra H. Aminoff sanoi täällä paikkakunnalla rahwaalla olewan, kalliin sinisen wärin *) sekä tyttärien liian paljot waatteet, ollen satoja paitoja ja kymmeniä hameita kullakin, niitä hankkiissa waikuttawan koto-warkautta.

Sitte tuli puheeksi, josko pojat ja tytöt jo pitäisi ruweta saamaan yhtäläisen perinnön. Tässä oltiin eri-mielisiä toiset tahtoiwat yhtäläistä osaa, koska waimo tekee yhtä paljo hyötyä ja monta wertaa ahkerammasti työtä talossa kuin miehet. Waan toiset oliwat aiwan toisesta ajatuksesta ja kiinteästi tahtoiwat sen asian olemaan entisellänsä. A. Kolehmainen luuli poikain heittäwän työn-teon, jos ei heille anneta suurempaa osaa kuin tyttärille ja yli-oppilas M. Jaatinen taas ei luullut olewan ajan wielä lakia  perinnöstä muuttaa, koska kansassa on wielä semmoinen mieli, ettei tytär pidä perimän yhtä paljo pojan kanssa, josta seuraa, että waikka laki muutettaisiinkin, se kierretään kaupoilla, lahjoituksilla ja testamentilla poikain eduksi.

H. Jaatinen muistutti myös sitä seikkaa, että tässä on ollut waan kysymyksenä tyttärien kotowarkaudesta; waan että pojatkin tekewät samaa ja se on yhtä paha.

Kauppamies Fogman esitteli, että pitäisi wanhempain antaa oikea wuosipalkka lapsillensa työnteosta, niinkuin palwelus-wäelle ja tätä näin saatua omaisuuttansa saisiwat lapset sitte käyttää oman tahtonsa mukaan.

Maawiljelijä Europæus sanoi juurta jaksain tämän pahan tawan poistamiseksi pitäwän oikein yhteisillä woimilla tarttuman asiaan ja pitää huolta siitä, pitäisi nimittäin laiteltawan kansakouluja joka-paikkaan, niin että kansa oppisi pitämään tätäkin tapaa häpiällisenä.

Sitte kysyttiin läsnä-olewalta waimo-wäen joukolta, eikö heillä puolestansa olisi mitään sanomista tässä kysymyksessä, waan he luuliwat ensin heidän itsensä ei sopiwan puhua tässä heitä paraastaan koskewassa kysymyksessä, ja waikka heille selwitettiin,  heidän kyllä saattawan sanoa mielensä asiassa, niin eiwät sittekään ruwenneet puhumaan, sanoiwat waan "kuuntelewansa walmista."

Sen perästä luettiin tässä, niinkuin jo edellisissäkin kysymyksissä, kysymykseen koskewat paikat Karjalan kokouksen sekä piirikuntain pöytäkirjoista.

(Jatketaan.)

Ei kommentteja :