13.3.17

Muutamia huomioita väreistä.

Maalarilehti 5, 15.11.1919

Voitaisiin sanoa, etenkin jos ollaan taipuvaisia ratsastamaan vanhalla sananlaskulla, joka sanoo, että makuasioista ei voida väitellä, että väreistä ja niiden vaikutuksesta ei voida mitään sääntöjä tehdä. Väreillä saa monenlaista kaunista. Ja yksi pitää yhdestä väristä, toinen toisesta, eikä toinen voi usein silmiensä edessä sietää toisen ihailemia värejä.

Niin voidaan huomauttaa. Mutta toisaalta, jos aiotaan tehdä jokin selostus tämmöisistä kysymyksistä, tarkoittaa se juuri jonkinlaisten yleispätöisten makusääntöjen rakentamista — sillä mitätöntähän olisi ryhtyselostelemaan vain sitä seikkaa, että kysymys ei ole sovitettavissa minkäänlaiseksi opiksi tai järjestelmäksi. Useinhan meidän aikanammekin taidekysymyksiä pohtiessa käytetään tätäkin tapaa, hiljaista peräytymistä ratkaistavien kysymyksien edessä — mutta rohkea säännöstelemisen yritys on kaikkina aikoina tuottanut enemmän hyötyä pieniäkin seikkoja selvittäessään, kuin valitteleva väistyminen. Siksi on meillä oikeus etsiä ja koettaa. Eräs veltto mies istui kerran ravintolassa ja päätti, kun paha omatunto alkoi kolkuttaa, että "jos saan markan pysymään pystyssä, menen pois, jos se kaatuu, jään vielä joksikin hetkeksi istumaan — kas näin, minun tahtoni ei ole pohjaltaan paha, koska tottelen arpaa". Mutta hän valitsi kuitenkin isoimman mahdollisuuden mielihalunsa puolelle, sillä kuka voisi uskoa, että hän olisi saanut markan pysymään pystyssä. Samoin usein sääntöjen ja selvittelyjen väistelijä etenkin taiteen alalla ajattelee mielessään, että kyllä melkein tuntuu, kuin tuolla ja tuolla seikalla olisi lujat rajarajansa, on jotain, joka selvien syiden perustalla on kaunista ja jota ei voi todistaa rumaksi, sekä samoin on rumaa, jota ei voi todistaa kauniiksi — mutta hyvin helposli rumaksi. — "Mutta minun pyyteeni suuntautavat omista syistään tuolle suunnalle", ajattelee semmoinen epäröivä ihminen, — "kas minä astun puolueettomalle polulle ja annan kokeneen sananlaskun ratkaista: makuasioistahan ei voida väitellä".

Niin tämä pitkä johdantomme on tarkoitettu nykyaikaisille taidesuunnille, jotka kieltävät rajojen vetämisen kauneuden ympärille, ja puolustukseksi seuraavalle kokeelle, jossa on tahdottu lajitella eri värien tekemä vaikutus. Käännnymme nyt suoraan asiaamme.

Tarkastamme ensiksi päävärejä, punaista, keltaista ja sinisiä.

Punainen tekee eloisan, huumaavan sekä osaksi tukahduttavan vaikutuksen. Punainen tekee tämän vaikutuksen silloin, kun se on puhdas je kuultava, kuten esim. "saturninpunainen" (tulipunainen), sinooperi ja karmiininpunainen (täysikypsän karpalon värinen).

Voimme jonkun aikaa ihailla kaikkia näitä värejä esim. huoneemme seinäpapereina, mutta pian kutenkin se, joka on rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava, tuntee, että huone jollain tavalla tekee väsyttävän ja raskaan vaikutuksen. Jos erisointuisia, tummia, punaisia värejä vielä rinnastetaan, on niiden vaikutus kova ja melkein lyijynraskas. Huomattakoon, että ajattelemme tässä isoja väripintoja. Erisuhteisiin värimääriin tulemme myöhemmin, kuten myöskin päävärien eriaisiin sekoituksiin, jolloin punainenkin tulee saamaan monta puolustusta.

Keltainen tekee mieluisan kepeän ja puhtaan vaikutuksen. Ehkä se vaikuttaa tällä tavoin, muistuttaessaan kaiken hyvän lähteen, keskipäivän auringon väriä ja sen heijastuksia ympärillämme luonnossa. Vaalea, kirkas kromikeltainen voikukan värinen, lähentelee enimmän tätä vaikutusta; tumma, appelsiininkeltainen lähentelee punaista, ja lähestyy silloin sen vaikutuksiakin, muuttuu kiihoittavammaksi ja raskaammaksi. Moni juhlasalin koristaja on tullut huomaamaan, että jos salissa tai sitä varten sommitellussa piirustuksessa on paljon punaista, niin siinä on kylläkin pontta ja voimaa, mutta se ei vaikuta arvokkaalta ja juhlalliselta. Jos sensijaan muuttaa hallitsevaksi väriksi keltaisen, muuttuu vaikutus heti tämmöiseksi. Punainen maalaistalo vaikuttaa tunnelmalliselta, mutta keltainen sensijaan ripeältä, vankalta ja puhtaalta, ystävällisen virkeältä, mitä vaikutusta pohjimmaltaan toivomme usealta juhlaltakin.

Sininen väri tekee raittiin ja virkistävän ja osaksi rauhoittavan vaikutuksen. Tämä johtuu ehkä sinisen taivaan avarasta ja puhtaasta vaikutuksesta sekä sinisen järvenselän tuottamasta vilpoisasta vaikutukses. Laajojen pintojen värinä tekee sininen miellyttävän, ilmavan sekä avaroittavan vaikutuksen. Sen arvokas, puhdas vaikutus tekee sen sopivaksi vakavien juhlahuoneiden koristevärinä. Ulkoilmavärinä, rakennusten koristeena vaikuttaa sininen heikolta, paljoa ulkoilman sinistä vastaan, joten esim. asuinrakennus siniseksi maalattuna tulisi ulkoapäin vähemmän suojaisan näköiseksi.

Huomautamme tässä vielä ennen sekoitusväreihin ryhtymistämme valkoisesta, joka, samoinkuin viheriä ja musta on jossainmäärin itsenäinen väri, vaikka niitä ei niiksi lasketa. Valkoisen ominaisuutena on kepeys, puhtaus ja raittius. Häikäiseväisyydellään ja miellyttävällä kepeydellään lainaa se kaikille ylläluetelluille pääväreille kepeyttä ja vilpoisuutta, iloisuutta ja tyvenyyttäkin, jos väri itsestään on rauhaton. Valkoisen voimakkaan ja hyvän vaikutuksen huomaamme siitä, että tuskin voimme sanoa, mikä olisi kaunein, jos värit kerran ovat tulleet tasapainoisesti rinnastetuiksi: punavalkoinen, keltavalkoinen vai sinivalkoinen. Myöhemmin huomautamme eräistä tunnesyistä, jotka taiteellisista seikoista eroavina voivat vaikuttaa, ilman, että seikkaa kokonaan voisi tuo mitä, että voimme näistä soinnuista asettaa toisen toistaan arvokkaammalle tilalle.

Edvard Elenius.

Ei kommentteja :