Kutoma- ja paperiteollisuus 7, 30.7.1910
Lukijamme muistanevat Düsseldorfissa v. 1908 pidetyn Saksan tekstilijalostusteollisuuden kongressin. Mainitsimme siitä aikonamme tämän lehden palstoilla. Se oli merkillinen siitä, että siellä pitkistä ajoista uudelleen joutui käsiteltäväksi luonnosta saatavien värien käyttö kutomateollisuudessa. Eräs näihin väreihin ihastunut saksalainen herra toi asian siellä esiin. Näyttipä kokoelman kauniita värjäyksiäkin, jotka olivat Norjasta kotoisin. Siinä maassa ovat näet luonnonvärit uudelleen elpymässä. Yksi kongressin osanottajista tunnettu värikemisti A. Kertess uskalsi kuitenkin epäillä norjalaisten värjäysten alkuperää sekä niiden kestävyyttä, joka niiden ominaisuus, näin sivumennen sanoen, piti olla verraton. Lupasipa joskus väitteensä todistaakin.
Nyt on Kertess sen tehnytkin. Se tapahtui Saksan kemistiyhdistyksen vuosikokouksessa Münchenissä viime toukokuun 18-22 p:nä.
Hän oli värjännyt keinotekoisilla väreillä ne samat värisävyt, jotka norjalaisilla oli, sekä valottanut ne kahden kuukauden aikana norjalaisten värjäysten ohella.
Ja entäs tulos.
Ainoastaan yksi 62 luonnonvärivärjäyksestä oli keinotekoisilla väreillä tehtyjä parempi valoa kestämään. Ja se väri oli n. s. Chomois eli ruostekeltainen. Jotkut olivat yhtä hyviä mutta enemmän kuin puolet keinotekoisia melkoista huonompia. Näistä mainitaksemme kauniin keltaisen, keltaruunin, viheriän, siniviheriän, sinisen, roosan, lilan ja violetin, joihin nähden luonnontuotteet eivät lainkaan voineet kestää kilpailua keinotekoisten kanssa. Kokouksella, jossa asia esitettiin, ei ollut muuta tehtävää kuin kouraantuntuvia näytteitä tarkastamalla päättää, että Kertessen kaksi vuotta sitten luonnon väreistä antama tuomio oli aivan paikallaan.
Kun tähän vielä lisäämme, että hän sitäpaitsi on voinut todistaa, että suurin osa norjalaisia värjäyksiä, joiden piti olla luonnontuotteilla värjättyjä, onkin keinotekoisilla tehtyjä ja vielä lisäksi kestävyyteen nähden vähemmän asiantuntevasti, voimme toistaa sen, mitä ennen tästä asiasta olemme sanoneet, että agiteeraaminen Norjan malliin luonnonvärien hyväksi maassamme vie surullisiin tuloksiin ja alkaa haiskahtaa siltä kansalliselta humbugilta, jota meillä muutenkin on niin tarpeeksi tässä maassa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti